Meille on tullut tavaksi kuunnella aamuisin espanjankielistä Radio France Internationalea, jonka ohjelmatarjonta – eritoten musiikki – on sanalla sanoen loistavaa. Seurasimme tänään suoraa lähetystä Pariisin matkamessuilta. Ohjelmassa tähdennettiin kerta kerran jälkeen Latinalaisen Amerikan kasvavaa merkitystä Ranskan matkailumarkkinoilla: entistä useammin ranskalaiset valitsevat lomakohteensa Meksikosta, Perusta, Chilestä tai Brasiliasta. Lähetyksen mukaan ilmiö on yleiseurooppalainen, ellei jopa yleismaailmallinen.
Niin, Peru, Chile, Brasilia… Boliviaa puolestaan ei ohjelmassa mainittu kertaakaan. Ei, vaikka nyt kahden kuukauden oleskelun jälkeen ja kuunneltuamme tuntikausia monenkirjavien matkaajien tarinoita voimme vakuuttaa, että Bolivia päihittää monessa suhteessa mantereen muut maat. Täällä on melko turvallista, hyvin halpaa ja jumalaisen kaunista. Folklore on todellista, elävää. Bussit kulkevat muutamassa tunnissa tropiikin hiostavasta kuumuudesta Andien viileille rinteille tai autioilta järven rannoilta miljoonakaupungin humuun. Puoli-ilmainen julkinen liikenne pelaa moitteettomasti, kuten kaikissa kolmannen maailman maissa. Ja ihmiset! Hitaita ja hiljaisia, ystävällisiä, etäisiä ja sisäänpäinkääntyneitä – aivan kuten me suomalaiset!
Tämä on siis kutsu kaikille niille, jotka eivät ole vielä päättäneet ensi heinäkuun lomakohdettaan. Heitä varten olemme laatineet myös alla olevan lyhyen bolivianon sanaston, josta toivottavasti on apua maahan saapumisen jälkeen.
carro (substantiivi, maskuliini): auto, eli suurin yksittäinen uhkatekijä itsekunkin fyysiselle ja henkiselle terveydelle. Pakokaasut kerääntyvät paitsi keuhkoihin ja nenäonteloihin myös silmiin – vaarallista sikäli, että auto täällä EI VÄISTÄ tai hidasta saati pysähdy. Se todellinen ihme, ettemme ole vielä kertaakaan päässeet todistamaan kohtalokkaampaa yhteentörmäystä johtunee siitä, että täkäläiset autot kukitetaan ja siunataan tasaisin väliajoin. (Paitsi näitä Herran armosta kulkevia ajopelejä, joiden Raamatusta poimitut konepeltitekstit todistavat omistajiensa vankkumatonta uskoa, ei katolisuutta katukuvassa juuri näe, mitä nyt joidenkin liikkeiden nimikylteissä; erittäin suosittu ja kieltämättä varsin kuvaannollinen hammasklinikoiden ja parturi-kampaamoiden nimi on “Genesis”). Autojen murtohälyttimien yöllisiä valituksia voi pitää maan kansallissävelmänä.
Autojen siunaustilaisuus Copacabanan kaupungissa.
hora s. f.: aika, eli tekijä johon ei tarvitse suhtautua kovin vakavasti. Kun sovit tapaamisesta tiettyyn aikaan, esim. “a las cinco horas” (kello viideltä), lisää mielessäsi kyseiseen kellonlyömään aina TUNTI TAI PARI LISÄÄ. Voit vaikka merkitä kalenteriisi “tapaaminen kuudelta” ja saapua vielä reilusti myöhässä, kuin mielenosoituksellisesti – näin ilmaannut kohteliaaseen tapaan aina ensimmäisenä paikalle. Compa-järjestön viikkokokouksissa saapumisjärjestys noudattaa tarkasti pohjois-etelä -akselia: suomalaiset, tanskalaiset, belgialaiset ja vihdoin järjestön omat aktiivit. Tosin toistuvat julkisen liikenteen lakot sekä katusulut milloin minkäkin seikan puolesta (viimeksi mielenosoitus sekä nälkälakko lentokentän uutta nimeä – Aeropuerto Evo Morales – vastaan) saattavat venyttää tätä sanatonta ja tahatonta sopimusta.
Viikkopalaveria odotellessa…
mar s. m.: meri, eli vältettävä puheenaihe nro 1. Aina siitä pitäen kun Bolivia reilut sata vuotta sitten ns. Tyynenmeren sodassa (Guerra de Pacífico) menetti merinäköalansa Chilelle, on bolivialaisten kasvoissa liplattanut sekoitus surua ja katkeruutta. Merellepääsy, kuten sitä täällä kutsutaan, on taas kerran nostettu voimakkaasti esille. Autoradiot huutavat päivät pääksytysten: “El mar no es una exigencia para nosotros, es nuestro derecho” (meri ei ole meille mikään vaatimus, se on oikeutemme). Viime viikolla lähikortteleissamme vietettiin surujuhlaa, meren menettämisen muistopäivää, tuhansine marssijoineen, banderolleineen sekä tykinlaukauksineen, jotka pilasivat tyystin poikamme siestan. Presidentti Morales, entinen koka-viljelijä, joka niin ikään kunnioitti juhlaa osanotollaan ja jonka karismaa saimme ihailla ikkunastamme, oli jo sitä ennen ehtinyt suututtaa Chilen presidentin niin, että tämä otatutti kahdeksi viikoksi kolme bolivialaista sotilasta panttivangiksi, kun ei muuta sattunut keksimään… (Bolivian laivasto harjoittelee tätä nykyä Titicacalla kuljettaen sunnuntaimatkailijoita järven nähtävyydestä toiseen: suosittelemme!) ÄLÄ siis KOSKAAN testaa bolivialaisten huumorintajua meriaiheella; keskustelu Karjalasta on sen rinnalla mitätöntä mutinaa.
Laivaston kyydissä maailman korkeimmalla järvellä.
salmonella s. f.: sama suomeksi, eli yksi googlatuimmista hakusanoista eurooppalaisten keskuudessa. Tämän suolistobakteerin ihanteellisin kasvu- ja elinympäristö löytyy ilta-aikaan aukeavista ihanantuoksuisista lihavarras- ja raakamakkarakojuista; myös rullakebab ja makkaraperunat (“choripapas”) ovat saapuneet Andeille. Tautiin määrätään antibioottikuuri tai ei, mutta vessaan on syytä varata Kurt Wallanderista kertovia tarinoita vähintään kolmeksi päiväksi. Tapaamiemme reppureissaajien tuttuakin tutumpi hokema – Boliviassa jos missä vatsa menee sekaisin – ON todistetusti TOTTA.
salteña s. f.: bolivialainen lihapiirakka, eli maan gastronomiaa parhaimmillaan. KAIKKIEN HIUKOPALA aamuisin klo 9.30-10.30. Varsin kova ja rapsakka kuori pitää sisällään kiehuvaa lientä, naudanlihaa, oliiveja, kananmunaa ja perunaa. Niin ikään herkulliset kana- ja kasvisversiot ovat suosittuja. Nautitaan yleensä lusikalla. Onni suosi meitä niin, että kaupungin (tai pikemmin maailman) paras piirakkapuoti, taatusti nimensä veroinen “Super Salteñas”, sijaitsee asuintalomme alakerrassa. New York Times kirjoitti 80-luvulla paikasta ylistävän artikkelin, jonka voi nyt lukea seinänkokoisesta kopiosta myymälän ulko-oven vierestä. Osoite: Calle Sanchez Lima, Plaza Avaroa, Sopocachi (La Paz).
Lihapiirakoita tapaa maailman joka kolkassa, liekö salteña yksi parhaimmista versioista.
