Taksvärkki ry:n blogeja maailmalta

Temppelijuhlissa Kambodzhassa 9.9.2014

Taksvärkki ry:n globaalikasvatuksen suunnittelija Leena viettää vuoden lopun Kambodzhassa. Leena saapui keskelle paikallisia juhlamenoja. Jatkossa saamme Leenalta kuvaterveisiä paikallisten nuorten todellisuudesta.

. . . . . . . . . . . . . . . . . .


 
Kambodzhassa vietetään parhaillaan Bon Pchum Beniä, 15-päiväistä uskonnollista juhlaa, jonka aikaan kambodzhalaiset osoittavat kunnioitusta edesmenneille sukulaisilleen ja esi-isilleen jopa seitsemän sukupolven päähän. Bon Pchum Ben ajoittuu Khmer-kalenterin kymmenenteen kuukauteen eli syys- tai lokakuulle. Tänä vuonna juhla huipentuu 22.–24. syyskuuta, ja nuo kolme päivää ovat Kambodzhassa kansallisia vapaapäiviä.

Bon Pchum Benin aikana jokainen perhekunta käy temppelissä eli watissa ja uhraa ruokaa munkeille, jotta nämä siunaisivat edesmenneiden sukulaisten ja ystävien sieluja. Temppeleissä ja niiden lähistöllä on ruuhkaa, kun ihmiset jonottavat sisään ja ostavat asiaankuuluvia suitsukkeita ja kukkia. Kaupan on myös kaikenlaista maallista tavaraa aina heliumpalloista popkorniin. Suitsukkeiden tuoksu leijailee kaduille asti, ja laulu raikaa kauas.

Kuvat ovat Wat Ounalomista Phnom Penhistä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Teksti ja kuvat:Leena Honkasalo
 

 

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Nuoret haastattelijat 9.6.2014

Neljä chamanculolaista nuorta, jotka osallistuvat Asscodechassa pidettäviin SILTA – PONTE aktiviteetteihin haastattelivat neljää Malangan torimyyjää 15.4.2014. Nuoret olivat jo kirjoittaneet aikaisemmin suomalaiseen nuorten Curly-lehteen 2/2014 omista lempipaikoistaan, joista voi lukea täältä. Seuraava idea oli, että nuoret saisivat kokemusta haastattelujen tekemisestä. Nuoret tekivät haastatteluja varmoin ottein kehittäen uusia kysymyksiä haastattelun edetessä.

Kaikille nuorille haastattelutilanne oli ensimmäinen laatuaan. Palaute oli, että haastattelujen sekä kuvien ottaminen oli mukavaa. Vaikeinta nuorten mielestä oli kertoa Asscodechan ja Taksvärkin yhteistyöstä ja haastattelujen tarkoituksesta haastateltaville ennen haastattelua. Jokaiselle haastateltavalle kerrottiin heidän oikeudestaan kieltäytyä haastattelusta sekä kuvien ottamisesta. Jokainen haastateltava suhtautui erittäin ystävällisesti ja suurella mielenkiinnolla nuoriin reporttereihin. Yksi nuorista kertoi vielä lopuksi, että haastavinta oli portugalinkielisten kysymysten kääntäminen shangaanaksi yhdelle haastateltavista. Ken tietää, ehkä pieni reportterin alku on kasvamassa joissakin näistä nuorista.

Nuoria reporttereita ystäviensä kanssa. Kuvassa vasemmalta Erica, Achima ja Agilencia. Melve on keltapaitainen poika eturivissä.

Haluan tässä vielä kiittää teitä upeita nuoria Agilencia, Melve, Erica ja Achima mukavasta iltapäivästä ja mielenkiintoisista haastatteluista. Haastattelut ovat alla sekä portugaliksi ja käännettyinä suomeksi.

- Camilla, Taksvärkki ry:n vapaaehtoinen

***
O repórter: Agilencia
Nimi: Elias Inácio
Asuinpaikka: Chamanculo “C”
Kuinka kauan herra on ollut myyjänä Malangassa? Olen ollut myyjänä Malangassa 12 vuotta.
Mistä pidätte? Pidän eniten kaupanteosta.
Mikä on Teidän mieluisin paikkanne? Mieleisin paikkani on Malanga.

Nome: Elias Inácio
Morada: Chamanculo “C”
Quantos anos senhor vende na Malanga? Vendo na Malanga a 12 anos.
Que senhor mais gosta? A coisa que mais gosto é fazer negosio.
Qual e o seu lugar preferido? O meu lugar preferido é Malanga.

***
O repórter: Erica

Nimi: Ortencia Langa
Asuinpaikka: Bairro de Chipamanini
Miten pitkään rouva on tehnyt kauppoja? Olen ollut myyjänä vuodesta 1985.
Mistä pidätte? Minä pidän aamuisin heräämisestä ja työnteosta. Myöhemmin menen torille myymään, jotta jotta voin ruokkia lapseni. Minulla ei ole ketään toista, joka voisi auttaa. Aviomieheni on nimittäin kuollut. Pidän myös sukulaisteni luona vierailusta.

Nome: Ortencia Langa
Morada: Bairro de Chipamanini
Quanto tempo senhora esta vender? Vendo desde 1985.
Que senhor gosta? Eu gosto de acordar de manha e trabalhar e depois vou a mercado para vender para conseguir sustentar meus filhos porque não tenho alguém para mim ajudar. Meu marido perdeu vida dele. Eu gosto também ir amanheça e visitar a meus familiares.

***
O repórter: Achima

Mikä on teidän nimenne? Minun nimeni on Julieta.
Missä asutte? Asun Chamanculo ”A”:ssa.
Mistä pidätte eniten? Kaupanteon ohella pidän opiskelemisesta.
Miksi olette myyjänä? Myyn koska minun pitää opiskella ja pitää itsestäni huolta.
Miten pitkään olette tehneet kauppaa Malangassa? Olen tehnyt kauppaa Malangassa jo 13 vuoden ajan.
Miten kaupanteko sujuu? Erittäin huonosti.
Miksi huonosti? Huonosti koska kukaan ei osta oikein mitään. He jotka ostavat, eivät osta paljon.

Qual o teu nome? O meu nome e Julieta
Que bairro vivis? Vivo no bairro de Chamanculo “A”
Qual há coisa que gostas de fazer? Alem de vender eu gosto de estudar.
Porque você vende? Eu vendo porque eu preciso de estudara e também mi sustentar.
A quantos anos vendes por aqui na Malanga? Eu vendo há 13 anos.
Como vai o negocio por aqui? Muito mau.
Mais porque mau? Mau porque não compram quase nada, deve-se quanto e que compram mais não tanto.

***
O repórter: Melve

Nimi: Ilda
Miten pitkään olette tehneet täällä kauppaa? Jo 30 vuoden ajan.
Mistä pidätte? Pidän kaupanteosta.

Nome: Ilda
Quanto tempo você estava vender aqui? Há 30 anos.
Que você gosto? Gosto de vender.

Avainsanoina , | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Miten yhteys nuorten välille syntyy? 6.6.2014

Kevään viimeisessä Lattari-opintopiiritapaamisessa tutustuttiin monia aiempia teemoja letkeämpään aiheeseen, Nuorelta nuorelle -projektiin. Ideana on luoda yhteistyö- ja vuorovaikutusmahdollisuuksia eri maissa asuvien nuorten välille, mikä on osa Taksvärkin globaalikasvatustyötä.

Tapaamisessa keskustelimme työstä nuorten välisen vuorovaikutuksen edistämiseksi ja tutustuimme projektien tuotoksiin. Suomessa Taksvärkin kansainvälisyyskasvattajina toimivat opintopiiriläiset toivat ruohonjuuritason näkökulmaa keskusteluun ja ohjelmasuunnittelija Marjaana valotti vuorovaikutusprojektien arkea hankemaissa kertoen muun muassa ETVO-vapaaehtoisten kokemuksista.

Kun välimatkaa on tuhansia kilometrejä, kokemuksia voi jakaa vaikkapa videoita vaihtamalla. Suomalaiset ja kambodzhalaiset nuoret ovatkin tehneet juuri näin. Videoissa nuoret kertovat elämästään ja näyttävät omia kotoisia maisemiaan, eli avaavat omaa maailmaansa ikätovereilleen toisaalla. Me opintopiiriläiset vaikutuimme erityisesti siitä, miten rohkeasti nuoret kertovat omia ajatuksiaan ja miten he ovat valmiita jakamaan hyvin henkilökohtaisiakin asioita elämästään.

Toinen hyväksi havaittu vuorovaikutuskanava ovat fotonovelat, joissa nuoret pääsevät itse muodostamaan tarinoita toisiaan tukevien kuvien ja tekstien avulla. Tarinoiden kertominen antaa samalla itseilmaisun väylän sekä mahdollisuuden tutkiskella teemoja, jotka mietityttävät nuoria muuallakin maailmassa. Kansainvälisyyskasvattajilta kuulimme, että suomalaisia nuoria on pohdituttanut paljon lattarinuorten tarinoissa esiintyvä väkivalta. Toisaalta myös Guatemalassa ja Boliviassa nuoret ovat olleet kiinnostuneita toistensa tarinoista. Tarinoiden kautta voi siis oppia ja nostaa keskusteluun asioita, jotka muualla asuvien nuorten elämässä näyttäytyvät arkisina. Opintopiirissä syntyikin ajatus, että videoita kommentoimalla nuoret voisivat suoraan esittää kysymyksiä toisilleen ja keskustella.
Interaktiivista vapaaehtoistyötä ja suoraa vuorovaikutusta pääsimme kokeilemaan, kun Skype-yhteys vei meidät lopulta Guatemalaan, jossa kevät oli Suomen sateita pidemmällä ja tuulettimet hurisivat kameran takana. Guatemalalaiset nuoret kommentoivat suomalaisten ja bolivialaisten nuorten Fotonovela-tarinoita, ja saimme myös kuulla yhden työpajaan osallistuneen nuoren ajatuksia projektista. Fotonovela-työpajojen vetäjät Helsingin päässä puolestaan kertoivat miten työpajat ovat Suomessa toimineet. Ajatus vuorovaikutteisemmasta yhteistyöstä nuorten välillä sai kannatusta myös Guatemalasta. Lisäksi Keski-Amerikasta esitettiin ajatuksia siitä, miksi tarinat ovat hyvä juttu: niiden kautta voidaan nostaa tietoisuuteen suuremmallekin yleisölle – myös aikuisille – vaikeita teemoja ja sitä, miten nuoret nämä asiat näkevät. Kuvien ja tarinoiden yhdistelmä on ”siistein” lähestymistapa.

Videopuhelu päättyi guatemalalaisten mietintöihin siitä, missä suomalaiset miehet ovat, kun tapaamiseen ei yhtään tällaista ollut eksynyt. Guatemalasta sentään osallistui tapaamiseen yksi nuori mies, jolla oli yllään lukupiiriläisillekin tuttu Taksvärkin kumppanijärjestön PAMI:n hankepaita.

Täältä muuten löytyy guatemalalaisten nuorten postaus tapaamisestamme.

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Lähtötasoja Sierra Leonessa 20.5.2014

Taksvärkki ry:n opintopiireissä pääsee tutustumaan kehitysyhteistyöhankkeiden toteutukseen Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Opintopiirit kokoontuvat noin kerran kuussa Taksvärkin toimistolla Helsingissä. Tapaamisissa käsitellään ajankohtaisia hankehallinnon teemoja.

* * * * * * * * * * * * * *

Kevään viimeisessä opintopiirissä keskustelimme kehitysyhteistyöhankkeisiin tehtävistä lähtötasoselvityksistä ja Sierra Leonessa alkavasta hankkeesta, jolla tuetaan nuorten yhteiskunnallista osallistumista. Hankkeen toteuttaa Taksvärkin sierraleonelainen yhteistyökumppani Centre For Coordination of Youth Activities (CCYA).

Opintopiirin aluksi kuulimme uutisia Sierra Leonesta. Taksvärkin välittämissä uutisissa tulivat esiin nuorten elämää koskettavat asiat. Sierra Leonessa esimerkiksi opettajat lyövät oppilaitaan enemmän kuin muissa kyseessä olleen PLAN UK:n tutkimuksen yhdeksässä kehitysmaassa. Myös tyttöjen hyväksikäyttö kouluissa on valitettavan yleistä. Lisäksi on uutisoitu siitä, kuinka yhä useammat sierraleonelaiset tytöt ovat harjoittaneet prostituutiota hankkiakseen riittävästi rahaa kännykän ostoon ja käyttöön. Nämä uutiset olivat karua kuultavaa ja korostivat nuorten aseman ja vaikutusmahdollisuuksien parantamisen tärkeyttä.

Sitten siirryimme lähtötasoselvityksistä puhumiseen. Lähtötasoselvityksen tarkoitus on kartoittaa olosuhteet hankkeen kohteessa ja kohderyhmän parissa ennen hankkeen alkamista. Hyvä lähtötasoselvitys antaa mahdollisuudet seurata ja arvioida hanketta sen edistyessä: kun lähtötilanne on tiedossa (esim. nuorten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon paikkakunnallaan), on myös hankkeella tavoiteltu muutos helpompi nähdä (esim. päätöksentekomahdollisuuksien parantuminen). Lähtöselvitys on rutiiniosa hanketta ja monet rahoittajat, kuten Suomen ulkoministeriö, olettavat lähtötasoselvityksiä tehtävän. Monesti selvitykset ovat kuitenkin puutteellisia. Lähtötasoselvitystä tehdessä myös arvioidaan, minkä mittareiden avulla hankkeen edistymistä on järkevää seurata.

Opintopiirissä puhuimme myös siitä, minkälaisia mittareita Sierra Leonen hankkeessa voisi käyttää. Mielestämme sekä laadulliset että määrälliset mittarit ovat hyödyllisiä ja täydentävät toisiaan. Konkreettisten mittareiden keksiminen tuntui kuitenkin haastavalta. Mietimme mm. mittareiden tarkkuutta ja sitä, minkälaisia asioita on realistista mitata. Näissä keskusteluissa vertailimme myös aiemmassa opintopiirissä esiteltyjä hankehallinnon työkaluja loogista viitekehystä ja outcome mapping-menetelmää. Looginen viitekehys ja outcome mapping eroavat aika paljon siinä, miten tavoitteita ja mittareita lähestytään, ja siksi niiden vertailu oli relevanttia tässä kohtaa.

Olimme opintopiirin päätteeksi yksimielisiä siitä, mikä tämän kerran tärkein oppi oli: Kehitysyhteistyöhankeessa on erittäin tärkeää tehdä laadukas lähtötasoselvitys, koska se luo perusteet hankkeen tavoitteiden määrittämiselle ja hankkeen seuraamiselle.

Mukavaa kesää kaikille!

Teksti: Monika Salmivalli

 

 

 

Avainsanoina , | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – ja video vielä enemmän! 25.4.2014

Taksvärkki ry:n opintopiireissä pääsee tutustumaan kehitysyhteistyöhankkeiden toteutukseen Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Opintopiirit kokoontuvat noin kerran kuussa Taksvärkin toimistolla Helsingissä. Tapaamisissa käsitellään ajankohtaisia hankehallinnon teemoja.

* * * * * * * * * * * * * *

Tämänkertaisen Taksvärkin Afrikka-opintopiirin tehtävä erosi aiemmista, jotka ovat keskittyneet hankkeiden suunnitteluun ja arviointiin. Nyt aihe liittyi kotimaassa nuorten parissa tehtävään globaalikasvatukseen.

Pääsimme katsomaan ja kommentoimaan ensi lukuvuoden kampanjavideon raakaversiota yhdessä Taksvärkin työntekijöiden kanssa. Opintopiiriin osallistui videon kuvaaja Janne Riikonen, joka tekee hommaa paljolti vapaaehtoistyönä. Sama henkilö on luonut myös tämän vuoden Sierra Leoneen sijoittuvan kampanjavideon. Ehkäpä tässä vaiheessa jo voi paljastaa, että ensi lukuvuonna Taksvärkin koulukampanjalla kerätään varoja nuorille Sambiassa ja Keniassa. Videolla tulee esiintymään kaksi sambialaista nuorta, jotka kertovat elämästään ja antavat kasvonsa kampanjalle.

Oli mielenkiintoista nähdä, millaisen vaikutelman video sai aikaan piiriläisissä ja keskustella sen taustalla vaikuttavista asioista, jotka eivät välttämättä näy itse videossa. Koitimme ajatella asiaa videon pääkohderyhmän eli yläasteikäisten nuorten kannalta. Koska kyseessä ei ollut vielä lopullinen versio, osa kommenteista koski teknisiä asioita, kuten henkilöiden puheen epäselvyyttä tai liian pitkää tilannekuvaa tai outoa otosta. Hieman epäselväksi monelle meistä jäi henkilöiden ja paikkojen yhteys toisiinsa. Osittain ymmärtämistä vaikeutti se, että tekstitys puuttui vielä. Musiikki herätti myös paljon keskustelua – onkin mielenkiintoista nähdä miten koululaiset reagoivat siihen. Videota muokataan vielä: joitain kohtia karsitaan ja kesto lyhenee, lisätään tekstitys ja mahdollisesti joitain faktatietoja, samoin videon nimi ja lopputekstit.

Juteltiin myös videon merkityksestä kouluvierailuilla. Se näytetään usein vierailun aluksi. Lähes koskaan sitä ei näytetä yksistään, vaan kerrotaan lisää kohdemaasta, nuorten taustoista ja haasteista, kuten koulutuksen puutteesta. Erään piiriläisen mukaan video on kurkistusikkuna kyseisen maan nuorten elämään, josta nuorilla (ja vanhemmillakin) suomalaisilla on usein hyvin hatara käsitys.

Lisäksi käytiin lyhyesti läpi Sambian viimeaikaisia uutisia. Perustuslakiuudistus aiheuttaa edelleen hämminkiä. Hallitus ei olekaan järjestänyt kansanäänestystä, mikä on saattanut presidentti Satan huonoon valoon, hän kun oppositiossa ollessaan vaati ja lupasi uudistusta. Useita vuosia Sambiassa asunut Taksvärkin hankekoordinaattori Senja kertoi, että levottomuudet vaikuttavat hieman huolestuttavilta, sillä sambialaisille on harvinaista lähteä kadulle osoittamaan mieltä.

Puolueiden välit puhuttavat. Sambian monipuoluejärjestelmä on vielä suhteellisen nuori (1991). Viime aikoina on ollut väkivaltaista käytöstä. Valtapuolueen (Patriotic Front, FP) jäsenet hyökkäsivät oppositiopuolueen (United Party for National Development, UPND) jäsenten kimppuun viikonloppuna. Poliisi tutkii asiaa. Joidenkin mielestä puolueen puheenjohtaja Hakainde Hichilema aiottiin murhata.

Lisäksi maissijauhon, tärkeän peruselintarvikkeen, korkea hinta oli otsikoissa. Sambia on eteläisen Afrikan suurimpia maissin tuottajia ja viejiä, mutta omassa maassa sen hinta pysyy korkeana.

Myös tällainen vanhempi uutinen Taksvärkin sambialaisesta kumppanijärjestöstä Barefeetistä löytyi. Järjestö auttaa katulapsia mm. esittävän taiteen avulla. Kuvareportaasi vuosittaisilta nuorten taidefestivaaleilta: The street kids turned acrobats: Helping Zambia’s homeless children. CNN Africa 4.4.2013.

Uutislähteet:

www.postzambia.com

African arguments / www.allafrica.com

www.lusakatimes.com

www.zambianwatchdog.com

www.postzambia.com

 

Teksti: Heini Rosqvist

Avainsanoina , | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Uusi hanke Sambiassa 27.3.2014

Tämä on kolmas Taksvärkki ry:n opintopiiriläisten kirjoittama blogipostaus näille sivuille.

Taksvärkki ry:n opintopiireissä pääsee tutustumaan kehitysyhteistyöhankkeiden toteutukseen Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Opintopiirit kokoontuvat noin kerran kuussa Taksvärkin toimistolla Helsingissä. Tapaamisissa käsitellään ajankohtaisia hankehallinnon teemoja.

* * * * * * * * * * * * * *

Kevään toisen Afrikka-opintopiirin aiheena oli Takvärkin uusi vasta-alkava kolmevuotinen hanke Sambiassa ja sen hankesuunnittelu. Sambiassa Taksvärkki tekee yhteistyötä Barefeet Theatre järjestön kanssa ja yhteisen hankkeen tavoite on kehittää Barefeetin Children’s Council:n toimintaa ja perustaa Children’s Council Kaomaan ja Livingstoneen.

Uutiskatsaus

Opintopiiri on viime aikoina saanut useita uusia jäseniä, joten tapaaminen aloitettiin esittelykierroksella ja uudet jäsenet toivotettiin tervetulleiksi. Sambiaan tutustuminen aloitettiin tutustumalla Sambian viimeaikaiseen uutisointiin, jossa näkyi voimakkaimmin odotettu uusi perustuslaki ja sen viivästykset. Uusi perustuslaki oli tärkeimpiä vaaliteemoja ja sen luvattiin toteutuvan yhdeksänkymmenen päivän kuluessa vaaleista, mutta perustuslaki on edelleen luonnosvaiheessa ja mielenosoitukset liittyen kansan toiveisiin uudesta perustuslaista ovat lisääntyneet. Lisäksi lehdistökatsauksessa oli Sambian rahan, Kwachan arvonlaskusta.

Tutustuminen hankesuunnittelun menetelmiin

Tärkeässä roolissa opintopiirin kokoontumisessa oli katsaus loogiseen viitekehykseen ja outcome mapping -menetelmään ja käyttöön hankesuunnittelussa. Ensin tutustuimme loogisen viitekehyksen tausta-analyysiin sekä matriisiin. Loogisen viitekehyksen parhaana etuna nähtiin sen loogisuus, mutta todettiin että se saattaa myös olla jäykkä. Yhteinen näkemys oli, että viitekehys konkretisoi hankesuunnitelmaa ja selventää eri osallistujien vastuita. Loogiseen viitekehitykseen tutustuessa koimme KEHYS ry:n PowerPoint diat hyväksi viitekehyksen visualisoinnissa. Totesimme, että loogisesta viitekehyksestä on varmasti hyötyä hankkeen suunnittelussa ja monitoroinnissa, mutta se harvoin yksin riittää ja lisäksi tarvitaan muita arvioita ja analyyseja. Keskustelimme myös siitä kuinka analyysi on heti alussa tehtävä hyvin tai muutoin viitekehys voi menettää loogisuutensa. Lisäksi viitekehys sisältää oman sanastonsa, joka voi olla kumppanijärjestölle vierasta.

Toinen hankehallinnon työkalu mihin tutustuimme, oli uudehko outcome mapping -menetelmä. Outcome mapping nähtiin hyvänä vaihtoehtona perinteisille menetelmille, koska se ottaa huomioon kehitysmuutokset paremmin. Outcome mapping -menetelmää käytetään suunnitteluun, seurantaan ja arviointiin ja se painottaa seurantaa ja oppimista. Se on osallistava ja keskittyy enemmän hankkeen prosesseihin ja hankkeen toimijoissa tapahtuviin muutoksiin kuin hankkeen yleisiin kehitysvaikutuksiin.

Molemmissa menetelmissä löydettiin positiivista ja negatiivista, ja tämä johti miettimään, josko välimuoto kyseisistä menetelmistä olisi mahdollinen tai niiden yhdistäminen, missä otettaisiin käyttöön molempien menetelmien hyvät puolet. Outcome mapping -menetelmän visiointivaiheesta mietimme voiko menetelmä johtaa liian utopistisiin tavoitteisiin? Lisäksi mietimme miten erilainen hanke saattaa olla riippuen siitä mitä menetelmää suunnittelussa käyttää.

Jos olet kiinnostunut kyseisistä hankehallinnon työkaluista enemmänkin, suosittelemme tutustumaan Kepa:n kurssitarjontaan.

Opintopiiri tarjosi kiinnostavan katsauksen Sambia-hankkeen alkuvaiheeseen ja jäämme mielenkiinnolla odottamaan hankkeen etenemistä!

 

Teksti: Anna Eskola

Avainsanoina , | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Aalto yliopiston opiskelijat sanitaatio-ongelmien kimpussa 25.3.2014

Ryhmä Aalto yliopiston opiskelijoita matkusti helmikuussa Chamanculoon Mosambikiin oppimaan ja opettamaan.

Osa matkaan lähtijöistä yhdisti kokemuksen yliopiston kurssiin Sustainable Global Technologies (SGT): Facing Local and Global Challenges, jossa toteutetaan projekti Chamanculon sanitaatiohaasteisiin liittyen yhteistyössä Taksvärkki ry:n paikallisen kumppanin, ASSCODECHA-järjestön kanssa.

Lue SGT-kurssin opiskelijoiden blogista miten matka meni – mitä opittiin, mikä yllätti, miten opiskelijat voivat auttaa Chamanculon asukkaita? Entä miten työ jatkuu Suomessa?

Opiskelijoiden matka alkaa täältä.

http://sgtchamanculo.blogspot.fi/

 

Chamanculon teini-ikäiset oppimassa englantia. Kuva: Caroline Moinel

 

Aaltolaiset ja Taksvärkin oma etvo-vapaaehtoinen Camilla matkalla takaisin kaupungin keskustaan päivän jälkeen. Kuva: Mariko Landström


Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Yrittäjyydellä uuden elämän alkuun 20.3.2014

Taksvärkki ry:n työntekijät Marjaana ja Leena ovat hankematkalla Keniassa kaksi viikkoa. Matkan tarkoituksena on suunnitella paikallisen Undugu-järjestön kanssa uutta, alkuvuodesta 2015 käynnistyvää hanketta, jonka hyödynsaajia ovat katulapset ja -nuoret. Undugu on Taksvärkille tuttu kumppani; edellinen yhteinen, viisivuotinen hanke päättyi vuonna 2012.
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Keniassa hyvät työpaikat ovat kiven alla, ja siksi pienyrittäjyys kukoistaa. Varsinkin slummeissa virallisen sektorin palkkatyö on harvojen herkkua – suurin osa työllistää itse itsensä miten parhaiten taitaa. Itsensä työllistäminen on myös kadulla eläville nuorille varteenotettava vaihtoehto.

30-vuotias Happiness Zuhura on päässyt uuden elämän alkuun perustamalla kampaamon. Happiness sai tietää Undugun työstä katunuorten parissa vuonna 2006. Siihen aikaan hän asui itse kadulla. ”Elämä oli kovaa”, kuittaa Happiness ja vaihtaa puheenaihetta. Hän liittyi Undugun tukemaan nuorten naisten ryhmään ja sai sekä elämäntaito- että yrittäjyyskoulutusta.

Yrittäjyyskoulutuksen päätteeksi nuori saa itse valita, mihin ammattiin tahtoo kouluttautua Undugun tuella. Happiness päätti ryhtyä kampaajaksi, mikä on Keniassa turvallinen valinta, sillä kampaajan palveluiden menekki on taattu. Kenialainen hiuslaatu vaatii säännöllistä hoitoa, ja vaatimattomissakin oloissa asuvat naiset letittävät, suoristavat ja värjäävät hiuksiaan säännöllisesti.

Toinen varma tapa työllistää itsensä on ryhtyä autonkorjaajaksi, sillä tiet ovat todella huonossa kunnossa ja autot siksi alinomaa korjauksen tarpeessa. Suosittuja vaihtoehtoja ovat myös autojen pesu, saippuan valmistaminen, jätteiden lajittelu, moottoripyörätaksin kuljettajaksi ryhtyminen ja katukauppa. Kadulla myydään kaikkea mahdollista kahvista käytettyihin vaatteisiin ja lasten leluista autojen varaosiin.

Ammattikoulutuksen saatuaan Happiness sai töitä kampaajana ja onnistui säästämään rahaa niin, että pystyi avaamaan kolme vuotta sitten oman kampaamon, Happy Hair Salonin. Onnelliseksi nimetty kampaamo on vaatimaton pieni huone, jonka vaaleanpunaisia seiniä koristavat kiiltäväpaperiset kuvat tyylikkäistä kampauksista.

Kampaamo sijaitsee Dandoran slummissa ja asiakaskunnan muodostavat lähiseudun naiset, joten hinnat eivät päätä huimaa. Värjäys maksaa kolmesta neljään euroa ja hiusten letitys samoin. Kampaamolla menee edullisista hinnoista huolimatta tai juuri niiden ansiosta sen verran hyvin, että Happiness työllistää nykyään itsensä lisäksi yhden toisen kampaajan.

Koulu jäi aikanaan Happinessiltä kesken, mutta nyt hän on palannut koulunpenkille. Happiness käy yläkoulua iltaopintoina. Hän sulkee kampaamon joka päivä neljältä iltapäivällä ja suuntaa tunneille. Kampaajan tuloilla hän pystyy maksamaan koulumaksut. ”Haaveenani on laajentaa salonkia ja tarjota myös kauneushoitoja”, kertoo Happiness. Yrittäjyys kannattaa!

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Mahdollisuus käydä koulua 17.3.2014

Taksvärkki ry:n työntekijät Marjaana ja Leena ovat hankematkalla Keniassa kaksi viikkoa. Matkan tarkoituksena on suunnitella paikallisen Undugu-järjestön kanssa uutta, alkuvuodesta 2015 käynnistyvää hanketta, jonka hyödynsaajia ovat katulapset ja -nuoret. Undugu on Taksvärkille tuttu kumppani; edellinen yhteinen, viisivuotinen hanke päättyi vuonna 2012.
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Kenian ilmastoalueiden opiskelu keskeytyy ja kolmisenkymmentä hämmästynyttä silmäparia kääntyy kohti ovea, kun luokkaan astelee mzungu eli valkoihoinen. Oppilaat taputtavat ja nauravat, kun mzungu tervehtii horjuvalla suahililla: habari zenu. Olen vierailulla Undugun ylläpitämässä koulussa Pumwanin slummialueella, ja oppilaat ovat ilmeisen innoissaan koulupäivän saamasta yllättävästä käänteestä.

Undugulla on Nairobissa neljä koulua, joista ensimmäinen perustettiin jo vuonna 1973. Aluksi oppilaitoksessa tarjottiin ammattikoulutusta, mutta pian Undugun työntekijät huomasivat, että ammatin oppimista vaikeutti se, että moni ei osannut lukea ja laskea. Peruskoulutukselle oli siis huutava tarve.

Undugun koulut ovat siitä erityisiä, että siellä opiskellaan yhdeksänvuotisen peruskoulun koko oppimäärä neljässä vuodessa, minkä jälkeen oppilaat voivat osallistua peruskoulun päättökokeeseen. Koulut on tarkoitettu lapsille, joille julkinen peruskoulu on liian kallis. Keniassa peruskoulu on periaatteessa ilmainen, mutta koulunkäynnistä koituu silti lukuisia kuluja, jotka ovat köyhimmille perheille liian korkeat. Koululainen tarvitsee kalliin koulupuvun ja koulukirjat. Lisäksi koulun alkaessa perheen pitää maksaa 10 000 shillingin (arviolta 100 dollarin) ilmoittautumismaksu. Undugun kouluissa ei käytetä koulupukuja, maksuja ei ole ja koulu tarjoaa kirjat. Näin myös vähävaraisten perheiden lapsilla on mahdollisuus käydä peruskoulu. Valtio tukee Undugun kouluja maksamalla muutaman opettajan palkan.

Koulupäivä alkaa klo 8.15, ja päivään mahtuu yhdeksän 35 minuutin mittaista oppituntia. Niitä tauottavat kaksi välituntia ja tunnin pituinen ruokatunti. Koulussa opiskellaan kymmentä ainetta: englantia, suahilin kieltä, matematiikkaa, kuvataidetta, musiikkia, uskontoa, terveystietoa, elämäntaitoja, luonnontieteitä ja yhteiskuntaoppia. Näiden lisäksi oppilailla on mahdollisuus osallistua erilaisiin kerhoihin. Lukuvuosi kestää tammikuusta marraskuuhun.

Undugun kouluissa tarjotaan ilmainen lounas, joka on osalle lapsista päivän ensimmäinen ateria. Tänään ruokalistalla on githeriä, maissi-papuseosta. Vähävaraisimmat oppilaat saavat päivän päätteeksi mukaan toisen annoksen ruokaa, jottei heidän tarvitse mennä nälkäisinä nukkumaan. ”Kouluruoka on hyvää”, kertoo 15-vuotias Kevin. ”Koulussa tarjotaan välillä ugalia (kenialaista maissipuuroa), toisina päivinä githeriä, ja joskus riisiä.”

Kun kysyn oppilailta, miksi he haluavat tulla isona, kymmenet kädet nousevat ja innokkaimmat huitovat saadakseen puheenvuoron. Toiveammatit vaihtelevat lääkäristä opettajaan, liikennepoliisista lentäjään ja insinööristä sairaanhoitajaan – hyvin samanlaisia kuin suomalaisten nuorten unelma-ammatit. ”Minä tahdon lääkäriksi”, sanoo 14-vuotias Ann, joka käy viimeistä luokkaa. ”Isäni toivoo minusta lääkäriä ja sanoo, että minusta on siihen.” Keniassa koulutusta arvostetaan todella paljon, ja vanhemmat ovat ylpeitä siitä, että lapset käyvät koulua.

”Onko täällä koulussa mukavaa?” kysyy rehtori. ”JOOOOOOO!” huutavat kaikki lapset yhteen ääneen. Liekö siihen osasyynä ilmainen ruoka, mutta lapset tuntuvat tulevan kouluun mielellään.

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Ei saa menettää toivoa 12.3.2014

Taksvärkki ry:n työntekijät Marjaana ja Leena ovat hankematkalla Keniassa kaksi viikkoa. Matkan tarkoituksena on suunnitella paikallisen Undugu-järjestön kanssa uutta, alkuvuodesta 2015 käynnistyvää hanketta, jonka hyödynsaajia ovat katulapset ja -nuoret. Undugu on Taksvärkille tuttu kumppani; edellinen yhteinen, viisivuotinen hanke päättyi vuonna 2012.

Tässä postauksessa Leena tutustuu katunuoriin elämäntaitokoulutuksessa.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

”Miksi huumeita käytetään?” kysyy Undugun kouluttaja 17-päiseltä joukolta nuoria katupoikia. Vastaukset tippuvat kuin apteekin hyllyltä: huumeet tuovat hyvän olon, vaientavat ahdistavat ajatukset ja saavat valppaaksi. Toisaalta myös ryhmäpaine ajaa huumeiden pariin. Kysymys on näille nuorille helppo, sillä heistä jokaisella on omakohtaista kokemusta huumeista, ja valtaosa on edelleen niihin koukussa.

Meneillään on elämäntaitokoulutus 15–19 -vuotiaiden katunuorten ryhmälle, jonka kanssa Undugu on vasta hiljan alkanut tehdä töitä. Järjestö soveltaa nelivaiheista mallia, jonka avulla kadulla majailevasta rikollisjengistä muovataan rehellistä elinkeinoa harjoittava ryhmä, jonka jäsenet ovat jättäneet huumeet ja pystyvät elämään normaalia elämää.

Elämäntaitojen opettaminen kuuluu prosessin alkuvaiheeseen. Ryhmä osallistuu kuukausittaisiin työpajoihin, joissa käsitellään muun muassa huumeita, käytöstapoja ja seksuaaliterveyteen liittyviä kysymyksiä. Tarkoituksena on, että nuoret ymmärtävät, että rötöstely ja huumeet eivät johda mihinkään ja toisaalta että heidän on mahdollista muuttua ja aloittaa uusi elämä.

Tämä koulutus on KK:ksi nimetylle ryhmälle vasta toinen. ”Ensimmäinen työpaja oli mahtava”, kertoo 17-vuotias Benard. ”Opimme, että kannattaa pysytellä poissa huonosta seurasta ja ettei pidä maleksia joutilaana, koska joutilas mieli on paholaisen leikkikenttä. Työpaja oli hyödyllinen, ja siitä on ollut apua.” Pojat tuntuvat olevan aidosti innoissaan koulutuksesta, ja naurukin herähtää vähän väliä.

”Tämä ryhmä vaatii vielä paljon tukea”, arvioi nuoriso-ohjaaja Jones Muchendu. ”Pojat tunnetaan näillä kulmilla rötöstelystään. Heillä on ollut ongelmia poliisin kanssa, ja poliisi on uhannut karkottaa ryhmän sen päämajasta.”

Undugu tukee ryhmää neuvonnan ja koulutuksen keinoin, kunnes se tulee toimeen omillaan. Työ on todella haastavaa mutta sitäkin palkitsevampaa, koska siinä kirjaimellisesti pelastetaan ihmishenkiä. ”Jos nämä nuoret eivät tee elämänmuutosta, parin vuoden päästä moni heistä on varmasti jo kuollut”, arvioi Jones.

”Mitä haittaa huumeista sitten on?” jatkaa kouluttaja. Pojat tietävät vastaukset tähänkin kysymykseen. Huumeet vahingoittavat aivoja, laittavat kropan sekaisin, tekevät käyttäjästään zombin ja ajavat tekemään rikoksia. Sitten kouluttaja – entinen katunuori hänkin – kertoo oman tarinansa: hän onnistui jättämään huumeet ja katuelämän. Nuoret kuuntelevat tarkkaavaisina, ja viesti selvästi kolahtaa. Tahto päästä pois kadulta on kova, ja Undugun tuella moni nuorista onnistuneekin siinä. 19-vuotiaan Wilsonin sanoin, ”ikinä ei saa menettää toivoa”.


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Elämäntaitokoulutukseen osallistuneita rohkeita ja suorapuheisia nuoria.

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin