Taksvärkki ry:n blogeja maailmalta

Uusi hanke Sambiassa 27.3.2014

Tämä on kolmas Taksvärkki ry:n opintopiiriläisten kirjoittama blogipostaus näille sivuille.

Taksvärkki ry:n opintopiireissä pääsee tutustumaan kehitysyhteistyöhankkeiden toteutukseen Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Opintopiirit kokoontuvat noin kerran kuussa Taksvärkin toimistolla Helsingissä. Tapaamisissa käsitellään ajankohtaisia hankehallinnon teemoja.

* * * * * * * * * * * * * *

Kevään toisen Afrikka-opintopiirin aiheena oli Takvärkin uusi vasta-alkava kolmevuotinen hanke Sambiassa ja sen hankesuunnittelu. Sambiassa Taksvärkki tekee yhteistyötä Barefeet Theatre järjestön kanssa ja yhteisen hankkeen tavoite on kehittää Barefeetin Children’s Council:n toimintaa ja perustaa Children’s Council Kaomaan ja Livingstoneen.

Uutiskatsaus

Opintopiiri on viime aikoina saanut useita uusia jäseniä, joten tapaaminen aloitettiin esittelykierroksella ja uudet jäsenet toivotettiin tervetulleiksi. Sambiaan tutustuminen aloitettiin tutustumalla Sambian viimeaikaiseen uutisointiin, jossa näkyi voimakkaimmin odotettu uusi perustuslaki ja sen viivästykset. Uusi perustuslaki oli tärkeimpiä vaaliteemoja ja sen luvattiin toteutuvan yhdeksänkymmenen päivän kuluessa vaaleista, mutta perustuslaki on edelleen luonnosvaiheessa ja mielenosoitukset liittyen kansan toiveisiin uudesta perustuslaista ovat lisääntyneet. Lisäksi lehdistökatsauksessa oli Sambian rahan, Kwachan arvonlaskusta.

Tutustuminen hankesuunnittelun menetelmiin

Tärkeässä roolissa opintopiirin kokoontumisessa oli katsaus loogiseen viitekehykseen ja outcome mapping -menetelmään ja käyttöön hankesuunnittelussa. Ensin tutustuimme loogisen viitekehyksen tausta-analyysiin sekä matriisiin. Loogisen viitekehyksen parhaana etuna nähtiin sen loogisuus, mutta todettiin että se saattaa myös olla jäykkä. Yhteinen näkemys oli, että viitekehys konkretisoi hankesuunnitelmaa ja selventää eri osallistujien vastuita. Loogiseen viitekehitykseen tutustuessa koimme KEHYS ry:n PowerPoint diat hyväksi viitekehyksen visualisoinnissa. Totesimme, että loogisesta viitekehyksestä on varmasti hyötyä hankkeen suunnittelussa ja monitoroinnissa, mutta se harvoin yksin riittää ja lisäksi tarvitaan muita arvioita ja analyyseja. Keskustelimme myös siitä kuinka analyysi on heti alussa tehtävä hyvin tai muutoin viitekehys voi menettää loogisuutensa. Lisäksi viitekehys sisältää oman sanastonsa, joka voi olla kumppanijärjestölle vierasta.

Toinen hankehallinnon työkalu mihin tutustuimme, oli uudehko outcome mapping -menetelmä. Outcome mapping nähtiin hyvänä vaihtoehtona perinteisille menetelmille, koska se ottaa huomioon kehitysmuutokset paremmin. Outcome mapping -menetelmää käytetään suunnitteluun, seurantaan ja arviointiin ja se painottaa seurantaa ja oppimista. Se on osallistava ja keskittyy enemmän hankkeen prosesseihin ja hankkeen toimijoissa tapahtuviin muutoksiin kuin hankkeen yleisiin kehitysvaikutuksiin.

Molemmissa menetelmissä löydettiin positiivista ja negatiivista, ja tämä johti miettimään, josko välimuoto kyseisistä menetelmistä olisi mahdollinen tai niiden yhdistäminen, missä otettaisiin käyttöön molempien menetelmien hyvät puolet. Outcome mapping -menetelmän visiointivaiheesta mietimme voiko menetelmä johtaa liian utopistisiin tavoitteisiin? Lisäksi mietimme miten erilainen hanke saattaa olla riippuen siitä mitä menetelmää suunnittelussa käyttää.

Jos olet kiinnostunut kyseisistä hankehallinnon työkaluista enemmänkin, suosittelemme tutustumaan Kepa:n kurssitarjontaan.

Opintopiiri tarjosi kiinnostavan katsauksen Sambia-hankkeen alkuvaiheeseen ja jäämme mielenkiinnolla odottamaan hankkeen etenemistä!

Avainsanoina , | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Aalto yliopiston opiskelijat sanitaatio-ongelmien kimpussa 25.3.2014

Ryhmä Aalto yliopiston opiskelijoita matkusti helmikuussa Chamanculoon Mosambikiin oppimaan ja opettamaan.

Osa matkaan lähtijöistä yhdisti kokemuksen yliopiston kurssiin Sustainable Global Technologies (SGT): Facing Local and Global Challenges, jossa toteutetaan projekti Chamanculon sanitaatiohaasteisiin liittyen yhteistyössä Taksvärkki ry:n paikallisen kumppanin, ASSCODECHA-järjestön kanssa.

Lue SGT-kurssin opiskelijoiden blogista miten matka meni – mitä opittiin, mikä yllätti, miten opiskelijat voivat auttaa Chamanculon asukkaita? Entä miten työ jatkuu Suomessa?

Opiskelijoiden matka alkaa täältä.

http://sgtchamanculo.blogspot.fi/

 

Chamanculon teini-ikäiset oppimassa englantia. Kuva: Caroline Moinel

 

Aaltolaiset ja Taksvärkin oma etvo-vapaaehtoinen Camilla matkalla takaisin kaupungin keskustaan päivän jälkeen. Kuva: Mariko Landström


Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Yrittäjyydellä uuden elämän alkuun 20.3.2014

Taksvärkki ry:n työntekijät Marjaana ja Leena ovat hankematkalla Keniassa kaksi viikkoa. Matkan tarkoituksena on suunnitella paikallisen Undugu-järjestön kanssa uutta, alkuvuodesta 2015 käynnistyvää hanketta, jonka hyödynsaajia ovat katulapset ja -nuoret. Undugu on Taksvärkille tuttu kumppani; edellinen yhteinen, viisivuotinen hanke päättyi vuonna 2012.
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Keniassa hyvät työpaikat ovat kiven alla, ja siksi pienyrittäjyys kukoistaa. Varsinkin slummeissa virallisen sektorin palkkatyö on harvojen herkkua – suurin osa työllistää itse itsensä miten parhaiten taitaa. Itsensä työllistäminen on myös kadulla eläville nuorille varteenotettava vaihtoehto.

30-vuotias Happiness Zuhura on päässyt uuden elämän alkuun perustamalla kampaamon. Happiness sai tietää Undugun työstä katunuorten parissa vuonna 2006. Siihen aikaan hän asui itse kadulla. ”Elämä oli kovaa”, kuittaa Happiness ja vaihtaa puheenaihetta. Hän liittyi Undugun tukemaan nuorten naisten ryhmään ja sai sekä elämäntaito- että yrittäjyyskoulutusta.

Yrittäjyyskoulutuksen päätteeksi nuori saa itse valita, mihin ammattiin tahtoo kouluttautua Undugun tuella. Happiness päätti ryhtyä kampaajaksi, mikä on Keniassa turvallinen valinta, sillä kampaajan palveluiden menekki on taattu. Kenialainen hiuslaatu vaatii säännöllistä hoitoa, ja vaatimattomissakin oloissa asuvat naiset letittävät, suoristavat ja värjäävät hiuksiaan säännöllisesti.

Toinen varma tapa työllistää itsensä on ryhtyä autonkorjaajaksi, sillä tiet ovat todella huonossa kunnossa ja autot siksi alinomaa korjauksen tarpeessa. Suosittuja vaihtoehtoja ovat myös autojen pesu, saippuan valmistaminen, jätteiden lajittelu, moottoripyörätaksin kuljettajaksi ryhtyminen ja katukauppa. Kadulla myydään kaikkea mahdollista kahvista käytettyihin vaatteisiin ja lasten leluista autojen varaosiin.

Ammattikoulutuksen saatuaan Happiness sai töitä kampaajana ja onnistui säästämään rahaa niin, että pystyi avaamaan kolme vuotta sitten oman kampaamon, Happy Hair Salonin. Onnelliseksi nimetty kampaamo on vaatimaton pieni huone, jonka vaaleanpunaisia seiniä koristavat kiiltäväpaperiset kuvat tyylikkäistä kampauksista.

Kampaamo sijaitsee Dandoran slummissa ja asiakaskunnan muodostavat lähiseudun naiset, joten hinnat eivät päätä huimaa. Värjäys maksaa kolmesta neljään euroa ja hiusten letitys samoin. Kampaamolla menee edullisista hinnoista huolimatta tai juuri niiden ansiosta sen verran hyvin, että Happiness työllistää nykyään itsensä lisäksi yhden toisen kampaajan.

Koulu jäi aikanaan Happinessiltä kesken, mutta nyt hän on palannut koulunpenkille. Happiness käy yläkoulua iltaopintoina. Hän sulkee kampaamon joka päivä neljältä iltapäivällä ja suuntaa tunneille. Kampaajan tuloilla hän pystyy maksamaan koulumaksut. ”Haaveenani on laajentaa salonkia ja tarjota myös kauneushoitoja”, kertoo Happiness. Yrittäjyys kannattaa!

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Mahdollisuus käydä koulua 17.3.2014

Taksvärkki ry:n työntekijät Marjaana ja Leena ovat hankematkalla Keniassa kaksi viikkoa. Matkan tarkoituksena on suunnitella paikallisen Undugu-järjestön kanssa uutta, alkuvuodesta 2015 käynnistyvää hanketta, jonka hyödynsaajia ovat katulapset ja -nuoret. Undugu on Taksvärkille tuttu kumppani; edellinen yhteinen, viisivuotinen hanke päättyi vuonna 2012.
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Kenian ilmastoalueiden opiskelu keskeytyy ja kolmisenkymmentä hämmästynyttä silmäparia kääntyy kohti ovea, kun luokkaan astelee mzungu eli valkoihoinen. Oppilaat taputtavat ja nauravat, kun mzungu tervehtii horjuvalla suahililla: habari zenu. Olen vierailulla Undugun ylläpitämässä koulussa Pumwanin slummialueella, ja oppilaat ovat ilmeisen innoissaan koulupäivän saamasta yllättävästä käänteestä.

Undugulla on Nairobissa neljä koulua, joista ensimmäinen perustettiin jo vuonna 1973. Aluksi oppilaitoksessa tarjottiin ammattikoulutusta, mutta pian Undugun työntekijät huomasivat, että ammatin oppimista vaikeutti se, että moni ei osannut lukea ja laskea. Peruskoulutukselle oli siis huutava tarve.

Undugun koulut ovat siitä erityisiä, että siellä opiskellaan yhdeksänvuotisen peruskoulun koko oppimäärä neljässä vuodessa, minkä jälkeen oppilaat voivat osallistua peruskoulun päättökokeeseen. Koulut on tarkoitettu lapsille, joille julkinen peruskoulu on liian kallis. Keniassa peruskoulu on periaatteessa ilmainen, mutta koulunkäynnistä koituu silti lukuisia kuluja, jotka ovat köyhimmille perheille liian korkeat. Koululainen tarvitsee kalliin koulupuvun ja koulukirjat. Lisäksi koulun alkaessa perheen pitää maksaa 10 000 shillingin (arviolta 100 dollarin) ilmoittautumismaksu. Undugun kouluissa ei käytetä koulupukuja, maksuja ei ole ja koulu tarjoaa kirjat. Näin myös vähävaraisten perheiden lapsilla on mahdollisuus käydä peruskoulu. Valtio tukee Undugun kouluja maksamalla muutaman opettajan palkan.

Koulupäivä alkaa klo 8.15, ja päivään mahtuu yhdeksän 35 minuutin mittaista oppituntia. Niitä tauottavat kaksi välituntia ja tunnin pituinen ruokatunti. Koulussa opiskellaan kymmentä ainetta: englantia, suahilin kieltä, matematiikkaa, kuvataidetta, musiikkia, uskontoa, terveystietoa, elämäntaitoja, luonnontieteitä ja yhteiskuntaoppia. Näiden lisäksi oppilailla on mahdollisuus osallistua erilaisiin kerhoihin. Lukuvuosi kestää tammikuusta marraskuuhun.

Undugun kouluissa tarjotaan ilmainen lounas, joka on osalle lapsista päivän ensimmäinen ateria. Tänään ruokalistalla on githeriä, maissi-papuseosta. Vähävaraisimmat oppilaat saavat päivän päätteeksi mukaan toisen annoksen ruokaa, jottei heidän tarvitse mennä nälkäisinä nukkumaan. ”Kouluruoka on hyvää”, kertoo 15-vuotias Kevin. ”Koulussa tarjotaan välillä ugalia (kenialaista maissipuuroa), toisina päivinä githeriä, ja joskus riisiä.”

Kun kysyn oppilailta, miksi he haluavat tulla isona, kymmenet kädet nousevat ja innokkaimmat huitovat saadakseen puheenvuoron. Toiveammatit vaihtelevat lääkäristä opettajaan, liikennepoliisista lentäjään ja insinööristä sairaanhoitajaan – hyvin samanlaisia kuin suomalaisten nuorten unelma-ammatit. ”Minä tahdon lääkäriksi”, sanoo 14-vuotias Ann, joka käy viimeistä luokkaa. ”Isäni toivoo minusta lääkäriä ja sanoo, että minusta on siihen.” Keniassa koulutusta arvostetaan todella paljon, ja vanhemmat ovat ylpeitä siitä, että lapset käyvät koulua.

”Onko täällä koulussa mukavaa?” kysyy rehtori. ”JOOOOOOO!” huutavat kaikki lapset yhteen ääneen. Liekö siihen osasyynä ilmainen ruoka, mutta lapset tuntuvat tulevan kouluun mielellään.

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Ei saa menettää toivoa 12.3.2014

Taksvärkki ry:n työntekijät Marjaana ja Leena ovat hankematkalla Keniassa kaksi viikkoa. Matkan tarkoituksena on suunnitella paikallisen Undugu-järjestön kanssa uutta, alkuvuodesta 2015 käynnistyvää hanketta, jonka hyödynsaajia ovat katulapset ja -nuoret. Undugu on Taksvärkille tuttu kumppani; edellinen yhteinen, viisivuotinen hanke päättyi vuonna 2012.

Tässä postauksessa Leena tutustuu katunuoriin elämäntaitokoulutuksessa.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

”Miksi huumeita käytetään?” kysyy Undugun kouluttaja 17-päiseltä joukolta nuoria katupoikia. Vastaukset tippuvat kuin apteekin hyllyltä: huumeet tuovat hyvän olon, vaientavat ahdistavat ajatukset ja saavat valppaaksi. Toisaalta myös ryhmäpaine ajaa huumeiden pariin. Kysymys on näille nuorille helppo, sillä heistä jokaisella on omakohtaista kokemusta huumeista, ja valtaosa on edelleen niihin koukussa.

Meneillään on elämäntaitokoulutus 15–19 -vuotiaiden katunuorten ryhmälle, jonka kanssa Undugu on vasta hiljan alkanut tehdä töitä. Järjestö soveltaa nelivaiheista mallia, jonka avulla kadulla majailevasta rikollisjengistä muovataan rehellistä elinkeinoa harjoittava ryhmä, jonka jäsenet ovat jättäneet huumeet ja pystyvät elämään normaalia elämää.

Elämäntaitojen opettaminen kuuluu prosessin alkuvaiheeseen. Ryhmä osallistuu kuukausittaisiin työpajoihin, joissa käsitellään muun muassa huumeita, käytöstapoja ja seksuaaliterveyteen liittyviä kysymyksiä. Tarkoituksena on, että nuoret ymmärtävät, että rötöstely ja huumeet eivät johda mihinkään ja toisaalta että heidän on mahdollista muuttua ja aloittaa uusi elämä.

Tämä koulutus on KK:ksi nimetylle ryhmälle vasta toinen. ”Ensimmäinen työpaja oli mahtava”, kertoo 17-vuotias Benard. ”Opimme, että kannattaa pysytellä poissa huonosta seurasta ja ettei pidä maleksia joutilaana, koska joutilas mieli on paholaisen leikkikenttä. Työpaja oli hyödyllinen, ja siitä on ollut apua.” Pojat tuntuvat olevan aidosti innoissaan koulutuksesta, ja naurukin herähtää vähän väliä.

”Tämä ryhmä vaatii vielä paljon tukea”, arvioi nuoriso-ohjaaja Jones Muchendu. ”Pojat tunnetaan näillä kulmilla rötöstelystään. Heillä on ollut ongelmia poliisin kanssa, ja poliisi on uhannut karkottaa ryhmän sen päämajasta.”

Undugu tukee ryhmää neuvonnan ja koulutuksen keinoin, kunnes se tulee toimeen omillaan. Työ on todella haastavaa mutta sitäkin palkitsevampaa, koska siinä kirjaimellisesti pelastetaan ihmishenkiä. ”Jos nämä nuoret eivät tee elämänmuutosta, parin vuoden päästä moni heistä on varmasti jo kuollut”, arvioi Jones.

”Mitä haittaa huumeista sitten on?” jatkaa kouluttaja. Pojat tietävät vastaukset tähänkin kysymykseen. Huumeet vahingoittavat aivoja, laittavat kropan sekaisin, tekevät käyttäjästään zombin ja ajavat tekemään rikoksia. Sitten kouluttaja – entinen katunuori hänkin – kertoo oman tarinansa: hän onnistui jättämään huumeet ja katuelämän. Nuoret kuuntelevat tarkkaavaisina, ja viesti selvästi kolahtaa. Tahto päästä pois kadulta on kova, ja Undugun tuella moni nuorista onnistuneekin siinä. 19-vuotiaan Wilsonin sanoin, ”ikinä ei saa menettää toivoa”.


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Elämäntaitokoulutukseen osallistuneita rohkeita ja suorapuheisia nuoria.

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Osana työyhteisöä 11.3.2014

Hei Taksvärkin Mosambik-blogin lukijat!

Täällä kirjoittelee uusi Etvolainen (eli Etvo-vapaaehtoinen) nimeltään Camilla. Kuukausi Asscodechassa on vierähtänyt nopeasti. Tänä aikana olen tavannut myöskin edeltävät heimosisarukseni, eli edeltävät Etvolaiset, Jaanan ja Aleksin. On ollut mahtava tilaisuus saada kuulla Jaanan sekä Aleksin kokemuksia vapaaehtoistyöstään Asscodechassa. Itselläni kävikin jo mielessä että jos ja kun uusi Etvolainen minun jälkeeni aloittaa työt Asscodechassa olisi hänenkin kannaltaan tärkeää saada keskustella edeltävän vapaaehtoisen kanssa. Vapaaehtoistyön kokemusten vaihtoa kun ei voi käydä kuin toisen vapaaehtoisen kanssa.

Ensimmäisten kahden viikon aikana osallistuin parhaani mukaan Aleksin ja Aalto yliopiston opiskelijoiden järjestämiin työpajoihin, koulutuksiin ja urheiluturnauksiin. Kyseiset tapahtumat oli suunnattu Chamanculossa asuville nuorille. Kokemus oli ikimuistoinen. Sain tänä aikana mahdollisuuden tutustua moniin paikallisiin nuoriin ja lapsiin, aaltoyliopistolaisiin sekä tietenkin kollegoihini. Aaltoyliopistolaisten ja Aleksin jo palattua Suomeen alkoi arki Asscodechassa. Ensimmäiset viikot menivät kollegoihin tutustuessa. Tunsin itseni alusta alkaen tervetulleeksi Asscodechaan. Jottei työ tuntuisi liian rankalta kuuluvat huumori ja nauru erottamattomana osana työkulttuuriimme. Ensimmäisestä päivästä lähtien Asscodechan johtaja Amândio painotti minulle kun käytin sanaa ”te” Asscodechan työntekijöistä että kyseessä on ”me” sillä minä kuulun nyt osana työyhteisöömme. Paremmin ei minun mielestäni voi asiaa ilmaista. Sanat eivät ole vain sanoja, niissä on voimakkaita merkityksiä.


 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
1. Päivän päätteeksi laitoimme Asscodechassa musiikit kattoon ja esittelimme omat tyylinäytteemme. Kuvassa allekirjoittanut ja yksi lasten tanssiryhmän osallistujista. (Kuva: Mariko Landström)
2. Asscodechassa lasten kanssa. Päivä ei ole mitään ilman halausta. (Kuva: Mariko Landström)
3. Aaltoyliopistolaiset ja Aleksi sekä minä yhteiskuvassa.

Tähän mennessä olen tutustunut pikkuhiljaa Asscodechan toimintaan. Olen käynyt akateemisesta koulutuksesta vastaavan Artelinon kanssa kouluissa kartoittamassa ketkä lapsista tarvitsevat koulunkäyntiavustusta esimerkiksi materiaalien osalta. Olen myös päässyt tutustumaan Fejardon ja Malangan toreilla pidettäviin lukutaitokoulutuksiin jotka ovat suunnattu torimyyjille. Tarkoituksena on kyseisten ihmisten elämänlaadun parantaminen sillä lukutaidon omaava ihminen kykenee toimimaan itsenäisesti omien päämääriensä mukaisesti. Mitä tulee niin sanottuihin omiin tehtäviini, tulemme järjestämään sarjakuvatyöpajoja nuorille. Tämä on vielä edessäpäin, sillä ensimmäiseksi täytyy meidän saattaa loppuun sarjakuvakoulutus kollegoiden kesken. SILTA, nuorelta nuorelle on myös tällä hetkellä suunnitteluvaiheessa. Palailen ylläoleviin aiheisiin seuraavissa postauksissa. Tällä hetkellä pyöritän englannintunteja nuorille maanantaista perjantaihin. Tarkoituksena olisi myös pyrkiä tarjoamaan englannintunteja nuorille aikuisille mutta olemme vielä ajatustasolla. Pienin askelin on mottoni vapaaehtoistyövuottani ajatellen. Tärkeintä on minusta se miten kohtaamme kanssaihmisemme. Hymy, halaus ja poskisuudelma sekä lämmin energia kantavat pitkälle. Yleinen vitsi työyhteisössämme on jo se että minä olen se joka antaa poskisuudelmia tavatessa ja lähtiessä kun yleensä ihmiset antavat vain tavatessa. Mikäs siinä, poskisuudelmat ovat ihania.

Até próxima. Muitos bejos!
 




 
 
 
 
 
 
4. Minä, Zeca ja Artimiza kollegamme Denniksen hääjuhlissa. 5. Sarjakuvatyöpaja kollegoiden kanssa. 6. Kollegani Simione esittelemässä piirustustaan. 7. Englanninryhmä.
 

 
 
 

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Liikennelakko ei estä suunnittelua 7.3.2014

Taksvärkki ry:n työntekijät Marjaana ja Leena ovat hankematkalla Keniassa kaksi viikkoa. Matkan tarkoituksena on suunnitella paikallisen Undugu-järjestön kanssa uutta, alkuvuodesta 2015 käynnistyvää hanketta, jonka hyödynsaajia ovat katulapset ja -nuoret. Undugu on Taksvärkille tuttu kumppani; edellinen yhteinen, viisivuotinen hanke päättyi vuonna 2012.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Tänään meillä oli ohjelmassa osallistava hankkeen suunnittelutyöpaja, jossa tarkoitus oli luonnostella visio ja missio tulevalle hankkeelle sekä pohtia, mitkä toimijat ovat avainasemassa hankkeen kannalta. Työpajaan oli kutsuttu Undugun vapaaehtoisia, nuorten ryhmien johtajia (association leaders), nuorisotyöntekijöitä ja muuta Undugun henkilökuntaa, yhteensä 18 henkilöä. Työpaja päätettiin järjestää Dandoran kenttätoimistolla eli slummissa Nairobin laitamilla, koska nuorten on helpompi päästä sinne kuin Undugun keskustoimistolle Nairobin keskustaan.

Työpajan oli määrä alkaa aamukahdeksalta, mutta aamulla suunnitelmat menivät uusiksi, kun matatujen eli minibussien kuljettajat menivät ennalta varoittamatta lakkoon. Kuljettajat protestoivat helmikuussa korotettuja pysäköintimaksuja vastaan. Matatut muodostavat Nairobin liikenteen selkärangan, ja valtaosalla kaupungin asukkaista oli vaikeuksia päästä aamulla töihin, kun bussit eivät kulkeneet. Suuri osa taittoi työmatkan jalkaisin, oli se miten pitkä hyvänsä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lakon vaikutuksia vahvistaakseen matatu-kuskit pyrkivät estämään ihmisten liikkumisen myös sulkemalla teitä ja häiriköimällä liikennettä. Useat pääväylät olivat poikki monen tunnin ajan, kun liuta matatuja oli asemoitu poikittain keskelle valtateitä tiesuluiksi. Liikenneruuhkat ovat Nairobissa jokapäiväinen piina, mutta tänään ne olivat tietyillä teillä tavallistakin pahemmat.

Tilanteen kaoottisuutta lisäsi se, että ympäri kaupunkia kiersi huhuja siitä, että lakko oli yltynyt väkivaltaiseksi. Meille kerrottiin, että matatujen kuljettajat yrittivät estää autoilijoita ja moottoripyöräkuskeja kyyditsemästä ihmisiä hyökkäämällä ajoneuvojen kimppuun ja riuhtomalla kyytiläisiä ulos. Tästä syystä Undugu ei ollut varma, olisiko meidän turvallista ajaa Dandoraan, ja jouduimme odottelemaan keskustoimistolla hyvän aikaa epätietoisina siitä, toteutuisiko työpaja vai ei. Lopulta – lukuisten puhelinsoittojen jälkeen – hankkeen koordinaattori vakuuttui siitä, että voisimme ajaa paikalle rauhassa, kunhan kulkisimme päätien sijasta slummin halki kiertotietä.

Vältyimme välikohtauksilta kiertämällä kuoppaisten hiekkateiden kautta ja pääsimme vihdoin yhdentoista aikaan perille Dandoraan. Työpajan osallistujat – joista monet olivat lakon takia saapuneet apostolinkyydillä – olivat odotelleet paikalla kahdeksasta asti. Jouduimme tiivistämään seitsemän tunnin ohjelman neljään, mutta lopulta se ei haitannut, sillä osallistujat olivat niin innostuneita ja idearikkaita, että pääsimme päivän aikana pidemmälle, kuin olimme osanneet odottaa.

Vaikeuksista huolimatta työpaja oli todella antoisa, ja me molemmat vaikutuimme siitä, miten motivoitunutta ja asiansa osaavaa Undugun väki on. ”Katulasten auttaminen on minulle kutsumus”, summasi 20-vuotias Simon Theuri, joka toimii Undugun nuorisotyöntekijänä. Entisenä katulapsena Simon ymmärtää, miten tärkeää Undugun työ on. Simon on itse elävä esimerkki siitä, miten järjestön tuki voi muuttaa koko elämän. Lisää Simonista tulossa!

- Leena ja Marjaana

 

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Taksvärkin hanke Madagaskarilla – oikeassa paikassa oikeaan aikaan! 6.3.2014

Tämä on toinen Taksvärkki ry:n opintopiiriläisten kirjoittama blogipostaus näille sivuille.

Taksvärkki ry:n opintopiireissä pääsee tutustumaan kehitysyhteistyöhankkeiden toteutukseen Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Opintopiirit kokoontuvat noin kerran kuussa Taksvärkin toimistolla Helsingissä. Tapaamisissa käsitellään ajankohtaisia hankehallinnon teemoja.

* * * * * * * * * * * * * *

Vuoden ensimmäisen Afrikka-opintopiirimme aiheena oli Taksvärkin viisivuotinen Madagaskar-hanke, joka alkoi vuonna 2009 ja päättyi vuoden 2013 lopussa. Hankkeen tavoitteena oli tukea virallisen koulujärjestelmän ulkopuolelle jääneitä lapsia ja nuoria. Hanke oli erittäin ajankohtainen, sillä opposition vuonna 2009 tekemä vallankaappaus on luonut lisähaasteita Madagaskarin kehitykselle.

Luokkahuone Idandassa Madagaskarilla. Kuva: Heini Rosqvist

Poliittista kuohuntaa

Tarkastelimme hanketta Madagaskarin uutisten ja loppuarvioinnin kautta.

Uutiskatsaus Madagaskariin pakotti myös syventymään hieman maan poliittiseen historiaan, sillä muuten ei olisi ollut mahdollista ymmärtää joulun alla käytyjen presidentinvaalien luonnetta.

Madagaskarin poliittista historiaa leimaa etenkin Dider Ratsirakan lähes 20-vuotinen valtakausi, joka lopulta päättyi Ratsirakan maanpakoon vuonna 2002. Tästä alkoi puolestaan Marc Ravalomananan pitkä valtakausi, joka jatkui vuoden 2009 vallankaappaukseen asti. Myös Ravalomanana lähti valtakautensa päätteeksi maanpakoon. Vuoden 2013 lopussa käytyihin vaaleihin asti Madagaskaria hallitsi puolestaan Andry Rajoelina, jonka sotavoimat nimittivät vuoden 2009 vallankaappauksen yhteydessä väliaikaiseksi presidentiksi. Nämä kolme aikaisempaa presidenttiä – Ratsiraka, Rayalomanana ja Rajoelina – eivät saaneet osallistua vuoden 2013 vaaleihin.

Tammikuussa 2014 Madagaskarin uudeksi presidentiksi julistettiin Hery Rajaonarimampianina, joka oli entisen presidentin Rajoelinan tukema ehdokas. Poliittinen kuohunta ei suinkaan loppunut, vaan vaalit niukasti hävinnyt Jean Louis Robinson piti tulosta vääristeltynä. Oikeus hylkäsi kuitenkin vaalien tuloksista tehdyt valitukset. Uuden presidentin virkaanastujaisjuhlissa esiintyi myös vakavia levottomuuksia, eikä poliittinen kriisi siis näytä vieläkään ratkeavan.

Kävimme keskustelua myös siitä, että äänestys ei ehkä tavoittanut kaikkia äänioikeutettuja ja että ainakaan kouluttautuneempi kaupunkilaisväestö ei ollut kovin tyytyväinen vaalitulokseen. Valtion talous on heikentynyt huomattavasti vuoden 2009 vallankaappauksen jälkeen.

Pohdintoja loppuarviosta

Opintopiirin keskustelun suurimman huomion sai Madagaskar-hankkeen loppuarviointi. Kävimme arviointiprosessin vaiheita läpi viime syksynä, kun Taksvärkki etsi hankkeelle arvioijaa. Nyt pääsimme puolestaan lukemaan syksyllä löytyneen arvioitsijan loppuraporttia.

Loppuarvioinnin eli evaluaation tavoitteena on tuottaa tietoa hankkeen tuloksista, ja hankkeen aikana opituista asioista sekä tarjota ideoita kumppanijärjestölle jatkoa varten. Loppuarvioinnista kävi ilmi miten ajankohtainen hanke oli, ja miten positiivinen vaikutus sillä oli monen madagaskarilaisen elämään.

Eniten keskustelua synnytti madagaskarilaisten motivaatio osallistua hankkeeseen. Pohdimme oikeita ja tehokkaita tapoja motivoida lapsia ja nuoria. Hankkeen koulussa tarjottu ruoka tuntui olevan suurimpia motivaation lähteitä opiskeluun, mutta se ei saisi kuitenkaan olla ainoa keino. Toisaalta oli hienoa kuulla, että etenkin hankkeeseen osallistuneet aikuiset olivat lopulta todella ylpeitä lukutaidostaan ja että taito helpotti huomattavasti heidän arkielämäänsä.

Myös hankkeen jatko aiheutti keskustelua. Loppuarvioitsija teki monia hyviä parannusehdotuksia hankkeen jatkolle ja myös me muut esitimme ideoitamme. Onnistuneen hankkeen luomiseksi on otettava monia asioita huomioon. Esimerkiksi 8-tuntinen opiskelupäivä on haasteellinen monille maaseudulla asuville, sillä heidän on tehtävä tiettynä aikana vuodesta peltotöitä päivittäin.

Keskustelujen tuloksena huomasimme miten haastavaa kehitysyhteistyöhankkeiden toteuttaminen on: kaikkeen ei voi puuttua ja kaikkia ei voi auttaa. Toisaalta tulokset olivat monin paikoin aivan loistavia, ja voidaan todeta, että hanke on antanut monille avaimet köyhyyden kierteestä pääsemiseksi.

Toivotamme kaikkea hyvää hankkeen jatkolle Madagaskariin!

 

Johanna Kelhu

 

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Ystävälliset nuoret pesevät autosi 5.3.2014

Taksvärkki ry:n työntekijät Marjaana ja Leena ovat hankematkalla Keniassa kaksi viikkoa. Matkan tarkoituksena on suunnitella paikallisen Undugu-järjestön kanssa uutta, alkuvuodesta 2015 käynnistyvää hanketta, jonka hyödynsaajia ovat katulapset ja -nuoret. Undugu on Taksvärkille tuttu kumppani; edellinen yhteinen, viisivuotinen hanke päättyi vuonna 2012.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Undugu on luonut uraauurtavan mallin katunuorten tavoittamiseksi ja auttamiseksi. Järjestö tekee etsivää nuorisotyötä slummeissa löytääkseen kadulla asuvien nuorten jengejä ja ryhtyy sitten tekemään töitä koko jengin kanssa yksittäisen nuorten sijaan. Undugun taktiikkana on luoda ryhmiä (associations), jotka saavat perustamisensa jälkeen ammatillista ja yrittäjyyskoulutusta. Koulutuksen jälkeen Undugu jatkaa ryhmän tukemista neuvonnan kautta, kunnes se pystyy toimimaan itsenäisesti.

Tapasimme Nairobissa joukon nuoria miehiä, jotka kuuluvat sympaattisesti nimettyyn ryhmään Amicable (Ystävällinen). Porukka on perustanut autopesulan – tai paremmin sanottuna ryhtynyt pesemään autoja joutomaalla vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä Dandoran slummissa. Suurimman asiakaskunnan muodostavat matatujen eli minibussien kuljettajat. Pesupaikka on avoinna 24 tuntia vuorokaudessa, ja asiakkaita riittää etenkin ilta- ja yöaikaan, kun matatut eivät ole liikenteessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Amicable-ryhmä perustettiin vuonna 2008. Sillä on omat sääntönsä ja viikoittaiset kokouksensa sekä sihteeri ja kolmeksi vuodeksi kerrallaan valittu puheenjohtaja. Sihteerin täytyy osata lukea ja kirjoittaa, mutta muuten autonpesu sujuu ilman koulutusta. Ryhmän jäsenistä vain muutama on luku- ja kirjoitustaitoisia; muilta koulu jäi aikanaan käymättä. Ryhmään kuuluu tällä hetkellä 14 miestä, ja kokoonpano elää koko ajan, sillä säännöllisin väliajoin joku jää pois ryhmästä saadessaan palkkatöitä.

Kouluja käymättömille nuorille miehille itsensä työllistäminen kimpassa toisten kanssa on hyvä vaihtoehto. Se turvaa toimeentulon ja tuo yhteisön, johon kuulua. ”Kun pesen auton, saan asiakkaan maksamasta palkkiosta itselleni 80 prosenttia”, kertoo James Muruga. ”Loput 20 prosenttia laitetaan säästöön ryhmän yhteiseen pottiin, ja rahoilla maksetaan esimerkiksi sairaskorvauksia niille, jotka eivät pysty tulemaan töihin.” Tämä yhteinen pesämuna on turva pahan päivän varalle. ”Parasta tässä on se, että ansaitsemillani rahoilla pystyn maksamaan vuokran ja laittamaan lapseni kouluun”, toteaa yksi ryhmän perustajajäsenistä.

 

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Guatemala & koulutukset 24.2.2014

Tämä on ensimmäinen Taksvärkki ry:n opintopiiriläisten kirjoittama blogipostaus näille sivuille.

Taksvärkki ry:n opintopiireissä pääsee tutustumaan kehitysyhteistyöhankkeiden toteutukseen Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Opintopiirit kokoontuvat noin kerran kuussa Taksvärkin toimistolla Helsingissä. Tapaamisissa käsitellään ajankohtaisia hankehallinnon teemoja.

* * * * * * * * * * * * * *

Tammikuun Lattari-piirissä aiheenamme olivat budjetit ja Guatemalan yleiset kuulumiset. Molemmat ovat toki mielenkiintoisia ja tärkeitä, mutta tällä kertaa Guatemala tuotti ehkä enemmän reflektointia.

Guatemalaan keskittyneessä lehdistökatsauksessa korostui ajankohtaisten uutisten kautta voimakkaasti väkivallan yleisyys Guatemalassa. Samalla mietitytti myös uutisoinnin heikko laatu. Pohdittiin, näkyykö tämä ainoastaan verkkolehdissä, vai onko media vastaavaa tasoa myös printtiversioina.

Koulutussektorin tapahtumien tarkastelu osui mielenkiintoiseen ajankohtaan, sillä kouluvuosi oli taas alkamassa joulukuisen kesäloman jälkeen. Ajankohtaan osui useita mielipidekirjoituksia, joissa otettiin kantaa muun muassa koulujärjestelmän “kriisitilaan”. Guatemalan koulujärjestelmän suurimpina haasteina pidettiin infrastruktuuria, laatua ja kattavuutta. Määrärahojen puute näkyy konkreettisesti opettajien, välineiden ja itse koulujen puutteena, ja myös opetuksen sisällön argumentoitiin vanhentuneen. Puutteita todettiin löytyvän myös erityisopetuksesta, jossa opettajien valmiudet lasten erityistarpeiden huomioimiseen eivät ole aina riittävät.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nuoria aktiiveja Taksvärkin hankkeessa Puerto Barrioksen kaupungissa Guatemalassa.

Uusi kouluvuosi olikin alkamassa myrskyisästi mielenosoituksin. Arviolta 7000 opettajaa kerääntyi marssimaan suurempien koulutussektorin investointien puolesta. Opettajien ammattijärjestön Sindicato de Trabajadores de la educación en Guatemalan edustajat esittivät, ettei opetus ala ennen kuin muutoksia olisi luvassa. Myös oppilaat ja näiden vanhemmat osallistuivat mielenosoituksiin vaatien lisää opettajia. Tammikuun loppupuolelle tullessa poliitikot näyttivät jo vihreää valoa määrärahojen lisäämiselle.

Guatemalan koulutuksen kriisiä ja kannanottoja siihen onkin mielenkiintoista miettiä myös Taksvärkin Guatemala-hankkeen kautta. PAMin hankkeessahan nuoria koulutetaan aktiivisiksi kansalaisiksi, jotka vaikuttavat omassa ympäristössään tapahtuviin asioihin. Mitä mahdollisuuksia aktiivisilla nuorilla olisi ottaa kantaa ja vaikuttaa julkisen koulutuksen tasoon Guatemalassa? Toisaalta nousee pohdittavaksi myös laajemmin kansalaisjärjestöjen rooli koulutuksen kriisissä; millä tavoin kolmas sektori voi parhaiten vaikuttaa yleiseen koulutukselliseen hyvinvointiin, lobbaamalla vai paikkaamalla opetuksen aukkoja?

Linda Summanen & Silja Palmujoki

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin