Tansania

Suomalaiset ja tansanialaiset tarinoivat yhdessä nukketeatterin avulla

Nuorten mediajärjestön Curlyn toimittajat vierailivat Tansaniassa marraskuussa ja opettivat Sara-klubien nuorille nukketeatterityöskentelyä. Yhteisestä työpajasta tuli mieleenpainuva kokemus sekä vetäjille että osallistujille.

Afrikkalaiseen tapaan asiat tapahtuvat hieman viiveellä, ja pääsimme aloittamaan työpajan kaksi tuntia myöhässä. Pieni viivästys ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa. Onneksi työpajan toteuttaminen ole liian monimutkaista vaatimattomissakaan olosuhteissa.

Ensimmäisenä tehtävänä osallistujilla oli askarrella itseään esittävät nuket. Nuoret tarttuivat toimeen innokkaasti, ja nuket syntyivät naurun ja puheen lomassa. Nuoret näkivät paljon vaivaa ja tuloksena syntyikin hienoja nukkeja.

Tilaa keskusteluille ja kysymyksille

Askartelun lomassa käytiin keskustelua Suomen ja Tansanian kulttuurieroista. Nuoria mietitytti muun muassa, miksi Suomessa verotetaan ihmisiä ja miten kalat pysyvät talvisin hengissä jään alla. He myös tiedustelivat, elääkö Suomessa monia eri heimoja.

Kummastusta herätti myös se, että Suomessa ei käytetä koulupukuja. ”Mitä jos joku tulee kouluun silittämättömät vaatteet päällään? Joutuuko hän kiusatuksi?” kyselee Michael Muzi, 15-vuotias tansanialainen poika hämmentyneenä.

Tarinat veivät mukanaan

Nukketeatterityöpajassa osallistujat saavat askarrella sekä että esiintyä. Kun nuket oli saatu valmiiksi ja kysymyksiin vastattu tyydyttävästi, nuoret saivat tehtäväksi suunnitella näytelmän, jonka he esittäisivät tekemillään nukeilla. Näyttelimme malliksi tarinan suomalaisen nuoren ja tansanialaisen nuoren kohtaamisesta. Hämmästelimme ensiksi kulttuurieroja, mutta totesimme, että eroista huolimatta nuoret voivat olla ystäviä keskenään. Tarinamme tiivistyi opetukseen, että vieraista kulttuureista tulevat ystävät ovat rikkaus.

Tämän jälkeen nuoret saivat esittää pareittain omia tarinoitaan. Tarinat olivat hauskoja ja opettavaisia, ja kertoivat muun muassa siitä, mitä tapahtuu kun lapsi joutuu koulussa kestämään huonoa ja ilkeää opettajaa. Osa esityksistä venyi pitkiksi nuorten innostuessa tarinan kerronnasta.

Yhdessäolosta jäi mukava muisto

Työpaja päättyi Pää, olkapäät, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat – lauluun, jonka olimme opettaneet nuorille päivän aikana. Leikki oli todella suosittu, ja nuoret opettelivat kikattaen laulun suomalaisia sanoja.

Päivän päätteeksi söimme yhdessä. Osa nuorista lounasti ensimmäistä kertaa elämässään ravintolassa. Työpajan päätyttyä olo on suorastaan haikea. Kaipaamme tansanialaisia nuoria.

teksti: Sanna Raita-aho

kuvat: Curly-Media/Ira Kinnunen

tulostettava versio